ARVOSTUS! Podcast #006 ulkona.

Arvostatko itseäsi? Koetko, että myös toiset ihmiset arvostavat sinua? 

Uusimmassa podcastissa konreettisiä vinkkejä joiden avulla myös sinun on mahdollista tuoda lisäarvoa työtovereiden, läheistesi, asiakkaidesi sekä ystäviesi elämään sekä muokata omaa elämääsi positiivisempaan suuntaan. Ota haltuun ja innostu!

Youtube Ja Itunes #006 - ARVOSTUS

Kiitos @coachrasanen inspiraatiosta ja vinkkauksesta Hired Gun dokkarin vinkistä!

-Hatsolo

TEE PARHAASI

Tee parhaasi. Muista kuitenkin, että parhaan suorituksen taso voi vaihdella päivästä riippuen ja huipuillakaan ei aina suksi luista. Näinä hetkinä älä piiskaa itsestäsi vaan ole armollinen ja yritä seuraavana päivänä uudelleen sillä hyviä päiviä riittää meille kaikille. Upeaa viikonloppua kaikille🙏

Aiheesta lisää uusimmassa podcastissani nimeltä "Tavoitteiden asettamisen taito"

IMG_9617.JPG

 -Hatsolo

RENTOUDU JA LÖYDÄT VASTAUKSEN.

losi-125.jpg

Mä olen aloittanut uuden harrastuksen. Kirjoittamisen silloin kun uni ei ota tullakseen. Ja tässä sitä taas ollaan. Silmät auki ja kone edessä, naputtamassa tajunnan virtaa ylös vajaa neljä aamulla.  Tuntuu virkistävältä kirjoittaa juttuja ilman tavoitetta tai päämäärää ja antaa tekstin vain ilmestyä  paperille. Ikäänkuin en edes itse kirjoittaisi, vaan seuraisin vierestä kun joku muu ohjailee tapahtumia. Parhaimmillaan tanssiessa tuntuu tismalleen samalta. Liikkeet ja askelkuviot ilmestyvät tyhjästä, osuvat rytmiin ja muodostavan ehjän, kauniin kokonaisuuden. Sellaisen mitä ei olisi osannut tehdä vaikka olisi miettinyt päänsä puhki. Puhutaan freestylestä, improvisaatiosta tai flow-tilasta. Flowssa liike on saumatonta ja tunnet olevasi äärimmäisen vapaa. Tavoittelen sitä tilaa aina tanssiessani, mutta huvittavaa on, että flowta ei voi saavuttaa sitä hakemalla. Sen sijaan luopua yrittämästä, antautua tilanteen armoille ja antaa flown syntyä itsestään. Aina se ei onnistu, mutta kokemuksen myötä olen oppinut luottamaan, että tunne löytyy sitten seuraavalla kerralla.  Haastavinta flown löytäminen on kilpailutilanteissa kun on jännittynyt ja mielessä pyörii tuhat asiaa. Silloinkin pätevät samat säännöt. Rentoudu, rauhoitu ja anna ihmeiden tapahtua. 

Rentoutuminen on oikeastaan avain kaikkeen. Liika jännittäminen ja yliajattelu vie parhaan terän sekä kehosta, että mielestä asiasta riippumatta. Se väsyttää ja kuluttaa energiat loppuun alta aika yksikön. Yksi tapa rentoutua on antaa suoritus jonkun muun tahon valtaan. Itse siirrän vastuun sydämmelleni, samalla kuin sanon mielessäni HALLUSSA ennen tärkeää suoritusta. Se on mun keino antaa sydämelle valta päättää mitkä, liikkeet, sanat tai ajatukset tulevat ulos kehoni kautta. Tapa saattaa kuulostaa hullulta, mutta toimii minulle äärimmäisen hyvin niin tanssissa, puhuessa kuin kirjoittaessa. Se on kuin taika, jonka ansiosta oikeat liikkeet, sanat ja ajatukset tulevat todeksi juuri oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan muodostaen juuri oikeanlaisen kokonaisuuden.

Tämänkin tekstin kirjoitin täysin ilman suunnitelmia herättyäni keskellä yötä ilman mitään syytä. Kirjoitustani ohjasi luotto siihen, että ajatuksia ilmaantuu ja sormeni tuottavat tekstiä. Ja näin tapahtui. 

Kiitos sinulle, että luit tekstini. Muista rentoutua ja luottaa sydämeesi tiukan paikan tullen. Se tietää kyllä mitä tehdä. Iloa ja energiaa päivään.

Ps. Tsekkaa alta myös uusin podcastini.

-Hatsolo

ENSIMMÄINEN STAND UP KEIKKA #HALLUSSA

27858617_1951710205147461_2505459178666527093_n.jpg

Nyt se on tehty, nimittäin ensimmäinen Valkoisen Gorillan Stand Up esiintyminen. Vaikka olenkin rutinoitunut esiintyjäm enpä kyllä muista milloin viimeksi sydän olisi hakannut niin kovaa kuin eilen, sekunteja ennen hyppäämistä Olutravintola Janon Stand Up Clubin lavalle. Vaikka olenkin rutinoitunut esiintyjä oli Stand Upin maailmaan hyppääminen mulle totaalisen uusi kokemus. Tällaisten kokemusten äärellä tulee mielessä pyörii poikkeuksesta ajatus: Aina olisi helpompi jäädä himaan, kuin ottaa niskalenkki omista peloista. Olo keikan jälkeen oli mahtava. Olin vapautunut, rentoutunut ja ihan helvetin ylpeä itsestäni. Pääsin tavoitteeseeni. Sain yleisön hymyilemään, nauramaan ja jopa itkemään. Opin paljon ja sain heti ideoita miten kehittää settiä. Lisäksi jokainen mun jälkeen esiintynyt koomikko muisti mainita Valkoisen Gorillan omissa vedoissaan. Iso kiitos Äiti, Janon porukka, illan koomikot, ystävät ja TFW taistelijat lämpimästä vastaanotosta ja kannustuksesta. Eipä olisi parempaa keikan alkua voinut toivoa kuin reilu 40 TFW taistelijan täysi karjuminen. Meidän panoksella pistettiin Jano #täyteen maanantai-iltana ja saatiin varmasti kaikille esiintyjille ikimuistoinen ilta. KIITOS🔥

27749747_1951710121814136_1925076450166730925_n.jpg

Onko koulussa lupa unelmoida? Dreams.fi koulukiertueen aftermath.

8BECD14E-1725-4EB6-95A5-23D152179472.jpg

”Istun pulpetissa ja tuijotan ikkunasta ulos haaveillen koulupäivän jälkeisistä breikkitreeneistä. Opettaja selittää luokan edessä laskukaavoja, mutta rehellisesti sanottuna ne eivät kiinnosta ketään. Ei mua eikä, 90% luokkatovereistani. Jokainen minuutti on piinaavan pitkä ja liikuntaa rakastavalle pojalle kahden tunnin derivointisessio tuntuu rangaistukselta. Opettaja huomaa nukkumiseni, lähestyy ja kysyy, olenko saanut tehtäviä laskettua. Vastaan rehellisesti ”en” ja näytän vihkoani. Ei ainuttakaan laskua. Tageja, breikkiukkoja ja schethceja löytyy senkin edestä. Opettaja ripittää mua motivaation puutteesta ja siitä miten tärkeää on oppia laskutekniikat. Pilaan kuulemma tällä menolla mahdollisuuteni tulevaisuudessa. Painan pääni painoksiin ja otan kaiken vastaan. Tekisi mieli sanoa opettajalle takaisin, että ”Ei mun motivaatiossa ole mitään vikaa. Sun opetus on vaan ihan uskomattoman tylsää.” Nielen kuitenkin kiukkuni ja päätän olla hiljaa. Avautumisella ampuisi vain omaan nilkkaan. Opettajan kommetti saa oloni tuntumaan paskalta ja epäonnistuneelta. Päätä särkee ja tunkkainen sisäilma laskee fiiliksiä entisestään. Lasken sekunteja ja viimeinkin kello soi. Se on mulle merkki vapaudesta sillä pääsen vihdoinkin breikkaamaan. Se on ainut asia mikä auttaa unohtamaan koulun edes hetkeksi!”

Edellinen oli kuvaus lähes jokaisesta päivästäni lukiossa. En missään nimessä ollut huono oppilas vaikka todistus ei aina ollutkaan paras mahdollinen. Mä en vain sopinut koulun muottiin, koska mun tulevaisuuden unelmat eivät missään vaiheessa löytyneet oppikirjojen sivuilta. 

Olimme viikko sitten Laura Peipon kanssa kiertämässä Lapin ja Pohjois-Suomen kouluja Dreams.fi kiertueen merkeissä. Kiertueen tavoitteena oli rohkaista oppilaita pitämään kiinni unelmistaan. Ohjelmassa oli yhteensä kuusi yläkoulua eri paikkakunnilla. Sodankylässä, Rovaniemellä, Kemissä ja viimeisimpänä Oulussa. Puhuimme kolmen päivän aikana noin tuhannelle kasi-ysiluokkalaiselle nuorelle ja palaute jälkikäteen ollut huikeaa. Nuoret ja myös opettajat todella innostuivat puheistamme ja snapchattiin sekä instagramiin tippuu edelleen tasaisesti viestejä, joissa nuoret jakavat omia kokemuksiaan omasta elämästään. Olen todella ylpeä  nuorten rohkeudesta ja uskalluksesta avautua tuntemuksistaan. Samaa aikaan olen äärimmäisen huolestunut. Viestien perusteella liian moni nuori on jo luopunut unelmistaan ennen yläasteen loppua. Syynä on huono todistus ja opettajien sekä perheen aiheuttamat opiskelu- ja ammattipaineet. Miten voi olla mahdollista, että vielä vuonna 2018 ajatellaan yläasteen todistusten vaikuttavan siihen tuleeko menestymään elämässä vuosia myöhemmin. Tässä tärkeä viesti ihan jokaiselle nuorelle, opettajalle ja vanhemmalle. Elämä ei todellakaan ole ohi yhdenkään vitosen tai nelosen takia. Päinvastoin! Yläasteella elämä on vasta alussa, numeroista ja todistuksesta huolimatta!

Mä haaveilin vielä lukiossakin kaikesta, mitä tapahtui koulun seinien ulkopuolella. En ehkä ollut tarpeeksi kypsä istumaan tunteja toisensa jälkeen nenä kiinni kirjassa. Mä elin ja hengitin liikuntaa ja tanssia. Lukiossa mua rassasi eniten se, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, juuri yksikään opettaja ei tuntunut ymmärtävän tarpeitani. Jokainen vain painotti oman kurssinsa tärkeyttä. Ikäänkuin heidän oppinsa olisivat olleet kaikkein tärkeimpiä asioita universumissa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kysynyt, mikä minulle olisi tärkeää. Asia vahvistettiin lyömällä päälle tunneiksi kotitehtäviä per aine. Tämä johti siihen, että tein ainoastaan ne tehtävät, jotka oli pakko palauttaa. Ja nekin tein hutiloiden viimeisellä mahdollisella hetkellä. 

Valmentajana ja tanssinopettajana olen oppinut seuraavan. Kun antaa kotitehtäväksi 10 summittaista harjoitteita,  asiakas ei todennäköisesti tee niistä yhtäkään. Kun taas annat yhden hyvin perustellun harjoituksen, hän tekee sen varmuudella. Treeni ei ole valmentajan paikka paukuttaa henkseleitä ja esitellä erinomaisuuttaan. Sen sijaan, se on mahdollisuus kuunnella yksilöllisesti asiakkaan toiveita ja rakentaa harjoitusohjelma hänen OMIEN tavoitteidensa mukaisesti. Sama ideologia läsnä myös valmentaessani ryhmiä. Yksittäisen asiakkaat tarpeet ovat aina keskiössä!

Kun palaan takaisin omaan kouluaikaani herää väistämättä kysymys. Kumpi seuraavista olisi ollut tärkeämpää? Se, että opettajat saivat vuorollaan painottaa oman aineensa tärkeyttä, vai että olisi aidosti kuunneltu ja otettu huomioon mikä oli edessä istuvalle oppilaalle todella tärkeintä.

Jokaisessa koulussa on tälläkin hetkellä nuoria, jotka eivät suoraan sovi perinteisen koulumaailman muottiin. Tiedän sen koska minä olin yksi niistä nuorista. Vaikka todistuksemme ei koskaan olisikaan parhaiden joukossa, se ei tarkoita etteikö meillä olisi unelmia ja mahdollisuuksia menestyä. Jos olet opettaja tai vanhempi, niin tunnistat meidät siitä, että etsimme paikkaamme elämässä jostain muualta kuin koulukirjojen sivuilta. Meidän vihkomme sivut ovat läksyjen sijaan täytetty piirroksilla, teksteillä ja kuvilla. Ne ovat haaveita ja unelmia erilaisesta maailmasta. Toiveita siitä, että meitäkin kuunneltaisi, kannustettaisi ja että, meihinkin uskottaisiin samoin kuin kaikkiin muihinkin. 

Kiitos Dreams.fi ja Laura Peippo upeasta koulukiertueesta. Ja niinkuin Laura jo omassa blogipostauksessaan sanoi, tämä ei jää TÄHÄN!

HATSOLO PODCASTIN KAKSI ENSIMMÄISTÄ JAKSOA ULKONA!

johannes ilomantsi-10 (1).jpg

Nyt lähtee sillä kaksi upouuden podcastini kaksi ensimmäistä jaksoa on ulkona. Olen todella fiiliksissä molemmista jakoista ja uskon, että motivoivat ja innostavat myös sinua.

Esimmäisessä jaksossa otan kantaa siihen, mikä erottaa todellisen ammattilaisen harrastelijasta. Nyt puhutaan asenteesta ja ylpeydestä omaa ammattiaan kohtaan.

Toisessa jaksossa haastan sinua tutkimaan omia vahvuuksiasi ja näkemään itsesi täysin uudenlaisessa valossa. Menestys on omissa käsissäsi, kuuntele jakso ja innostu!

Podcast löytyy myös Itunesista https://itunes.apple.com/fi/podcast/hatsolo-podcast/id1342719027?l=fi&mt=2

Sekä SoundCloudista

https://soundcloud.com/hatsolo

Laitahan podcastit tilaukseen ja kommentoi mitä fiiliksiä jaksot herättivät! 

Loistavaa päivää kaikille!